Tulin katelleeks vanhoja kuvia ja rupesin miettimää kui onnellinen oonkaa. Oon saanu elämässäni paljon enemmän, kun pyysin ja toivoin ja välil tuntuu silti silt etten osaa arvostaa sitä tarpeeks.
Kuitenkin aina välillä mut täyttää tunne siitä et tätä mä haluun, tää on se mistä oon aina haaveillu. Asua ulkomailla, opiskella asioita mitkä mua kiinnostaa ja uskaltautuu tehdä mitä haluun, ilman et välittäisin liikaa mitä muut selän takan ajattelee...
Mä en oo koskaa uskaltanu kokeella toteuttaa mun unelmii esim. futiksen osalt, sillä pelolla et epäonnistun. Nyt oon saanu ne ilman kysymättä. Ja suurin kiitos kuuluu mun perheelle.
Asun Englannissa, opiskelen futis valmentajaks, näen maailmaa, mul on upeet kaverit, ihana perhe ja kaiken lisäks oon tyytyväinen itteeni. Mitä muuta enää voi pyytää? Tietysti se tuo mukanaa aina omat huonot puolensa, mut miks mä niit ajattelisin?
Paljo parempi seinällä kuin koneella kuvat joit ei koskaa tuu kattoneeks... saa nähä millo seinät loppuu kesken!
2 viikon päästä mul alkaa koulu! 4. syyskuuta Chichester Collegessa! Pakko myontää et vähä jännittää, mut sehän kuuluu asiaan. Toivon et saan paljo uusii hyvii kavereit, jotka ymmärtäis mua.
No comments:
Post a Comment